Tällä motivaatiokirjeellä hain opiskelemaan, enkä päässyt

Hain kevään yhteishaussa opiskelemaan Tampereen yliopistoon viestinnän maisterin tutkintoon. Päätös syntyi aamuyöllä viimeisenä hakupäivänä. Tiesin, ettei insinöörin papereilla haeta viestinnän maisteriksi – halusin kuitenkin yrittää. Tai voisi sanoa, että halusin selvittää, miltä viestinnän tutkintoon hakeminen tuntuisi. En päässyt opiskelemaan, koska en ole suorittanut minimikriteerejä täyttäviä opintoja. Tiedän kuitenkin nyt, että haluan opiskella viestintää jossakin kohtaa. Alta löytyy motivaatiokirje, jolla hain.

Tavoitteenani on olla Suomen ymmärrettävin kyberturva-asiantuntija

Hain kuusi vuotta sitten opiskelemaan kyberturvallisuutta tietämättä, mitä se edes tarkoittaa. Nyt haen opiskelemaan viestintää, mikä voi kuulostaa erikoiselta valinnalta. Kyse ei ole kuitenkaan suunnanmuutoksesta, vaan seuraavasta askeleesta polullani. 

Haen opiskelemaan, koska haluan:

1. selvittää, miten vaikuttavaa viestintää voi tehdä

2. olla Suomen ymmärrettävin kyberturva-asiantuntija

3. vaikuttaa siihen, miten kyberturvallisuudesta viestitään.

Tavoitteeni on siis ymmärtää paremmin, miksi jotkut viestit menevät perille ja toiset eivät. Haluaisin syventyä siihen, miten ihmiset omaksuvat vaikeita asioita ja oppia, miten monimutkaisista aiheista voidaan viestiä ymmärrettävästi. Lisäksi tahdon kehittää omaa osaamistani sellaiseksi, että se ei perustu hajanaisiin itsenäisesti opittuihin asioihin, vaan viestinnän tutkittuihin teorioihin.

Insinööri, joka rakastui viestintään

Olen koulutukseltani kyberturvallisuuden insinööri, joka rakastui tekniikan sijaan viestintään. Tämä tapahtui yllättäen. Se johtuu siitä, että kyberturvallisuuden ymmärtäminen oli itselleni vaikeaa: tuskailin termien takia ja kompuroin käsitteisiin. Yritin ymmärtää, mutta silti tuntui, ettei ala ole minua varten. Pikkuhiljaa epävarmuus vaihtui kuitenkin oivallukseen: vika ei ollut minussa, vaan siinä, miten kyberturvallisuudesta puhutaan. 

Syntyi halu vaikuttaa siihen, miten kyberturvallisuudesta viestitään. Aloin opiskella itsenäisesti aihetta. Kävin kursseilla. Ahmin oppaita. Kuuntelin luentoja. Halusin tietää, miten voi viestiä paremmin. Lopulta päädyin kutsumaan itseäni Kansantajuistajaksi, koska halusin tehdä kyberturvallisuudesta ymmärrettävämpää jokaiselle meistä. 

Olen tämän jälkeen kansantajuistanut kyberturvallisuutta EU-tasolla korkeakoulujen hankkeissa sekä toiminut kyberturvatietoisuuden konsulttina. Tein opinnäytetyön kyberturvallisuuden yleistajuistamisesta, joka sai arvosanan 5 ja voitti Insinööriliiton opinnäytetyöpalkinnon. Valmistuin keskiarvolla 4,66 ja sain stipendin koulumenestyksestä. Suoritin opintoni kiitettävästi, vaikka en tiennyt alasta etukäteen mitään. Nyt työskentelen Aalto-yliopistossa Cyber Citizen -hankkeessa, joka tuo kyberturvallisuutta arkeen ja tuottaa viestintä- ja koulutussisältöjä kyberturvallisuudesta. 

Viestinnän vai kyberturvallisuuden maisteri

Laitoin yhteishakuun vain yhden hakutoiveen: tämän Tampereen yliopiston viestinnän maisteritutkinnon. Taustallani olisi ollut luontaisempaa hakea kyberturvallisuuden maisteriksi esimerkiksi Jyväskylään. Mutta se ei tuntuisi omalta. Tiedän, koska kävin kyseisen koulutuksen avoimen yliopiston kursseja läpi. Siellä käytiin samoja asioita läpi kuin insinööriopinnoissa. Haluan opiskella uutta ja kiehtovaa. Siksi haen viestintään.

Opintojen aikana suuntautuisin johtamisviestintään ja vuorovaikutustaitoihin, koska ne tukevat organisaatioiden kyberturvakulttuurin rakentamista ja ihmislähtöistä kyberturvaviestintää. Ne ovat myös aiheita, joiden parissa olen tehnyt töitä. Lisäksi minua kiehtoo oppia lisää kriisiviestinnästä, koska se liittyy myös kyberturvaongelmiin varautumiseen. Nämä tukevat myös tavoitettani edetä urallani viestintäpäälliköksi. 

Pro gradu -tutkielmassa jatkaisin kyberturvallisuuden kansantajuistamisen tutkimista. Haluaisin selvittää esimerkiksi kansalaisten tietotaitotasoa, viestinnän tavoittavuutta tai ihmisten omia kokemuksia kyberturvaviestinnästä. Toimeksiantaja on jo mielessä: joko Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskus, joka osoitti kiinnostusta jo aiempaan opinnäytetyöhöni, tai Aalto-yliopiston Cyber Citizen -hanke. 

Maisteriksi määräajassa

Korona-aika opetti minut opiskelemaan itsenäisesti ja huomasin nauttivani asioihin paneutumisesta omassa rauhassa. Opin johtamaan itseäni, koska tein jo silloin töitä opintojen ohella. Kykenen siis organisoimaan arkeani. Osaan myös arvioida, kuinka paljon aikaa eri tehtävät vaativat, ja hoitaa ne niin, etten kuormita itseäni liikaa. Olen ihmisenä kunnianhimoinen ja pyrin aina tekemään parhaani.

Tavoitteenani on suorittaa opinnot kahdessa vuodessa. Työn ja opiskelun yhteensovittaminen onnistuu, koska työskentelen kokonaistyöajalla. Tämä tarkoittaa sitä, että pystyn itse ajoittamaan, milloin teen töitä. Nykyinen työsuhteeni on määräaikainen ja päättyy vuoden lopussa. Jos työt eivät jatku, pystyn edistämään opintoja suunniteltua ripeämmin. Tämänkin takia nyt olisi luontevaa siirtyä opiskelemaan.

Koen, että viestinnän opinnot toisivat tekemiseeni sen, mitä siitä vielä puuttuu: vankan teoriapohjan ja tutkimustiedon. Olisin valmis kehittämään osaamistani ja syventymään viestinnän tieteeseen. Haen teille opiskelemaan, jotta voin jonain päivänä olla Suomen ymmärrettävin kyberturva-asiantuntija. Tällä tavalla voin auttaa yhä useampaa hallitsemaan helpommin kyberturvallisuuden perustaitoja.